Itsearviointi

Heipä hei pitkästä aikaa.

Kiireiden sun muiden juttujen takia blogi sitten jäi, katsotaan jos jossain vaiheessa saisin vielä elävöitettyä tämän, mutta tuskin ihan heti, sillä kamerani on osittain hajalla enkä vieläkään saa kuvia siirrettyä omalle koneelleni. Saadakseni kurssista arvosanan täytyy minun vielä kirjoittaa itsearviointi omista töistäni tänne.

Pidin alkupään tehtävistä ihan  hirveästi, ja kesäinen sää inspiroi kuvaamaan, joten omasta mielestäni ensimmäiset tehtävät sujuivat kivasti. Henkilökuvasta olen itse asiassa melko ylpeä, vaikka se oli nopeasti tehty niin se kuvasti henkilöä ainakin minulle itselleni hyvin. Loppua kohden tehtävät menivät enemmän ja enemmän muokkaukseen ja senpä takia pari jäi puuttumaan. Palapelitilaan otin kuvat kyllä, mutta en saanut aikaiseksi niistä rakennella teosta.
Kurssi oli hyvää kertausta kameran perusjuttuihin ja toi myös syvempää ymmärrystä esimerkiksi valkotasapainosta ja ISO-arvosta jonka rakeista vaikutusta en enemmin ollut juuri huomannut.

John Heartfield

Ja nyt kun pääsin vauhtiin niin voisin tänne vielä lisätä klassikkovalokuvaajan esittelyni. Tehtävänä oli valita listasta yksi kutkuttava valokuvaaja ja parissa minuutissa esitellä hänet lopulle ryhmälle.

Valitsin tyypin ihan vaan nimen perusteella, ja siksi vähän järkytyin kun aloin etsiä tietoa, että englantilaisen John Heartfield-nimen takana lymyileekin saksalainen Helmut Herzfeld... Herzfeld syntyi 1891 ja kuoli 1968. Herzfeld tuli tunnetuksi satiirista kuvamontaaseistaan esimerkiksi Hitleristä. Hän oli vahvasti natseja ja fasisimia vastaan ja tästät johtuen muuttikin Saksasta Englantiin ja muutti nimensäkin englantilaiseksi.

Konnankoukkuna tässä hommassa oli sitten sellainen, että nyt mun pitäisi tehdä klassikkokommentti. Eli ottaa valokuva joka jollain tapaa kommentoi näitä kuvia. Samantyyppinen kuin joku näistä kuvista, ja sitten lisätä siihen jotain omaa. Juurihan pääsin viime postauksessa sanomaan että kuvanmuokkauksesta en välitä sitten yhtään ja nyt pitäisi vissiin tehdä kuvamontaasi.. HUOH. Noh, katsotaan mitä keksin :)

Muoks!

Tehtävänä oli kokeilla jättää värilliseksi jokin yksityiskohta mustavalkoisessa kuvassa. Omalla koneellani on Gimp 2, mutta olen ihan avuton sen kanssa. Onneksi noissa nettimuokkausohjelmissa onnistui tämäkin, vaikkei ehkä ihan niin nätisti kuin kuvatasoja hyväksi käyttäen. Kuvanmuokkaus ei vaan ole mua varten, pidän enemmän alkuperäisistä versioista... Mutta kai se pitäis opetella edes tota Gimpiä käyttämään :)

Some days and one night

Nohniin, kurssi lähenee loppuaan ja kohta iskee paniikki ehtiikö kaikkea.. Viikonloppuna oli tehtävänä kuvata yöllä ja kaverin kanssa lähdettiin rantaan katsomaan miltä siellä näyttää. Aurinko oli jo tosi alhaalla, mutta ihan kivoja kuvia tuli kuitenkin. Sen lisäksi olin viikonloppuna taas hoitamassa koiria ja sunnuntaina koiranäyttelyssä töissä. Vaikken syksystä muuten tykkääkään, on se ehdottomasti mun lempparivuodenaika valokuvauksen suhteen, joten toivotaan että syksyn värit alkais näkyä vielä ennen kurssin loppua! Olen kyllä miettinyt jatkavani blogia kurssin jälkeenkin, mutta saa nähdä...

Päivän kuva 14.9

Yöyllätyksiä

Yöyllätyksiä

Päivän kuva 15.9

Day 9, 10, 11, 12, 13, 14

 Koulukiireet, kirjoitukset, kipeily ja toimivan koneen puuttuminen on vähän rajoittanut blogin päivittämistä, vaikka kuvia oonkin napsinut. Nyt tuli sitten tällainen massapostaus, toivotaan että jatkossa pääsis vähän useammin päivittelee :)

The man

Noniin! Viikonlopputehtävä oli kuvata 3-4 kuvan kuvasarja jostakusta itselleen tärkeästä henkilöstä. Kuvien kuului toimia sekä sarjana että yksilöinä. Kuvattavakseni pyysin poikaystävääni, joka kaikkia odotuksiani vastaan suostui ilman sen suurempia suostutteluja!
Kuvien teemaksi otin asiat joita hänessä rakastan. Vaikka tällä teemalla olisin voinut ottaa ainakin sata erilaista kuvaa, yritin keskittyä niihin parhaisiin ja sellaisiin jotka kuvastavat hänen sisimpäänsäkin ja jotka toivottavasti aukeavat myös muille :)
En oikein osaa päättää pitäisikö minun avata näitä kuvia sanallisesti vai ei, joten avaan vähäsen. Olen melko varma että kysyttäessä ystäviltäni millaisena minut näkee, yksikään ei kuvailisi romantikoksi, vaikka saisi sanoa kymmenen asiaa, mutta jos alkaisin näitä kuvia ja niiden takana olevia ajatuksia avamaan perinpohjaisesti saattaisi moni yllättyä...

Selkä ja kävelytyyli

 Anssin kävelyssä on sellainen tietynlainen määrätietoisuus, joka valokuvassa välittyy valitettavan pinnallisesti. Anssin kävelytyylistä tulee sellainen fiilis että hän tietää aina mihin on matkalla. Ja vaikka onkin surullista nähdä rakkaan kävelevän pois, on tuossa selässä jotain sellaista mikä vetoaa allekirjoittaneeseen.

Korvakorut

 Tämän kuvan visualisoin päässäni niin että olisin saanut samalla näkymään Anssin vihreät silmät, mutta se ei valitettavasti onnistunut. Korvakorut on melko harvinainen näky miehellä ja voi miten niistä tykkäänkään esimerkiksi siksi. Lisäksi ne mielessäni symboloivat Anssin henkistä puolta ja sen rosoisuutta.

Me.

 Valo ja varjot, me. Kuvassa Anssi näyttää minua selvästi pidemmältä - vaikka todellisuudessa ollaan lähes saman mittaisia -  ja jollain tavalla suojelevalta, mitä hän onkin.

Silmät, valo, kokonaisuus

Tämä kuva kuvastaa minulle aika lailla kaikkea sitä mitä Anssi on. Valo, varjot, savun aiheuttama utuisuus, katseen suunta. Kuva herättää minussa paljon tunteita, ja sitä on hyvin vaikea avata. Yksinkertaisesti rakkaus.

Oho, tuli sitten kuitenkin höpöteltyä vähän enemmän. Toivottavasti löpinät välissä ei häiritse kuvien itsensä luomaa kuvaa, jokainenhan voi tulkita ne niinkuiin haluaa :)

-Vilja

Day 8

Päivän kuva

Formula-kisakatsomo herkkuja :)